Heikki Sairanen, tuo katala teekkari Tampereelta, puhui rationaalisuudesta. Tiede on meidän puolellamme ilmastonsuojelun tarpeen ja kiireellisyyden korostamisessa (tarkkaan ottaen tiede ei tietysti anna politiikkasuosituksia, mutta se antaa ennusteita siitä, miten käy, jos ilmastonmuutosta ei torjuta). Kannatamme myös tutkimusmäärärahojen kasvatusta ja opetusmäärärahojen kasvatusta kaikilla tasoilla. Ohjelmamme ovat pitkiä, asiantuntevia, hyvin valmisteltuja ja niitä varten käydään läpi suuri määrä taustamateriaalia. Näiltä osin meitä kai voisi pitää rationaalisena joukkona.
Mutta vihreyteen liitetään myös irrationaalisuuden ja epätieteellisyyden mielikuvia homeopatiasta astrologiaan - usein aiheetta, joskus myös aiheesta.
Jotkut liittyvät vihreisiin tai kannattavat vihreitä, koska uskovat meidän kannattavan kaikkea "epäteknologista" ja "luonnomukaisempaa". Joku voisi puhua nostalgisesta romantiikasta, joka tosin vaivaa jokseenkin kaikkia muitakin puolueita. Elähdyttävä tunne, muttei ehkä päätöksenteon peruste?
Omasta mielestäni asiantuntemus, tiede ja rationaliteetti eivät voi ratkaista politiikan sisältöjä, mutta voivat rajata niitä ja antaa asiallista tukea väitteille. Viime kädessä politiikka ratkaistaan tietenkin arvokeskustelulla. Onko tulevien sukupolvien kärsimys esimerkiksi niin arvokasta, että sen estämisestä voidaan vähän maksaakin? Minusta voidaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti