melko tunteelliset jäähyväiset

Sini kertoi alempana, että liittarin aikana vuodatettiin aika monta kyyneltä. Jotkut niistä tulivat minun silmistäni.

Kun minut valittiin ViNOn varapuheenjohtajaksi kaksi vuotta sitten (silloin oli kaksi varapuheenjohtajaa ja puheenjohtaja, jotka muodostivat käytännössä tasa-arvoisen puheenjohtajiston), päätin, että tämä tarkoittaa, että saan elää uudestaan teini-iän, joka jäi aikoinaan vaisuksi. Varapuheenjohtajakauteni toisena päivänä kävin ottamassa huulilävistyksen. Siitä alkoi ihana aika. Siihen liittyi ihania juhlia, baarissa kukkumista yömyöhään, yöpymistä lattiamajoituksessa, matalan budjetin reissuja Baltiaan ja salaisuuksien kuiskuttelua pääsihteerin korvaan.

Samaan aikaan toimin ViNOssa, jolle on tyypiliistä, että asiat otetaan tosissaan. ViNO ei ole mikään politiikan hiekkalaatikko tai broilerihautomo, vaan ihan oikea poliittinen toimija, työnantaja ja liittomuotoinen valtakunnallinen järjestö. ViNOssa toimitaan vastuullisesti. Koska ViNOssa toimii vain nuoria, heitä ei pidetä pelkkinä söpöinä maskotteina. ViNOn poliittiset sisällöt ovat uskottavia, luovia ja harkittuja. ViNO on täynnä äärimmäisen fiksuja ja mukavia ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa ja toimia paremman maailman puolesta. ViNO on tehnyt ihmeellisen hyvää politiikkaa koko lyhyen olemassaolonsa ajan. On ollut hienoa nähdä, kuinka olemme yhdessä oppineet tuomaan sanomamme perille niin, että se on helpompi ymmärtää.

Kyynelehtiessäni mietin parhaita hetkiäni ViNOn puheenjohtajistossa. Sitä, kun heräsin latvialaisella hiekkarannalla ihmeellisen hyvässä seurassa. Kun sanoin kannanotossa, että kondomien pitäisi olla ilmaisia. Kun tapasin paikallisjärjestöjä kiertäessäni innokkaita vinolaisia. Kun uusi parisuhdelaki hyväksyttiin.

Vaikka en enää ole ViNOn puheenjohtaja ja tunnen teini-iänkin loppuneen, lävistys saa olla paikallaan. Ja tulen baariin aina, kun kutsutaan. Aikuisuudessa on se hyvä puoli, ettei kukaan voi määrätä, koska pitää mennä nukkumaan.

Kiitos, rakkaat.